Optimismi (2006)

”Antaisit olla.”
   Katsot minua suoraan silmiin ja huokaat äänettömästi. Eteiseen ei ole pitkä matka, väliovi on jo auki ja pian seisot porraskäytävässä välinpitämättömänä, vailla syyllisyyttä. Ovi iskeytyy kiinni ja ääni jää kaikumaan pitkäksi aikaa. Katson ovisilmästä, kuinka hahmosi katoaa alempaan kerrokseen.

Kuva: seuraan sinua, tartun olkaasi. Käsken sinun pysyä poissa ja jättää minut rauhaan. Olet kaikki, mitä minun elämässäni on vialla, enkä tahdo enää tuntea oloani mitättömäksi sinun takiasi.

   Seison ovella monta minuuttia. Tämä on tuttua, vaikka luulin meidän jo päässeen siitä yli. Meille ei ole olemassa laastaria; tämä kasvain on pahanlaatuinen, ja me olemme jo saattohoidossa. Lasisi jäi puolilleen, omani tyhjeni ennätysnopeasti.
   Peilikuvani tuijottaa takaisin. Sen katse on syyttävä ja tuntuu kyseenalaistavan kaiken, mitä olen. Olisin voinut sanoa jotakin sen sijaan, että puhuin vain merkityksettömistä itsestäänselvyyksistä. Olisin voinut tehdä asiat toisin. Olisin voinut olla rakastumatta sinuun.
   Jääkaapin sähköinen viserrys särkee asunnossa vellovan hiljaisuuden. Tyhjyys kaikuu seinillä, ja jokainen huonekalu tuntuu olevan liikaa. Makaan lattialla ja luon tiiviin katsekontaktin kattolamppuun. Se ei anna minulle vastauksia.
   Ranteellani viisarit värähtävät pykälän verran eteenpäin.

Kuva: soitat ovikelloa ja pyydät anteeksi. Vannot rakastavasi, ja lupaat olla parempi ihminen. Sylissäsi on hyvä nukkua.

   En kuule sinusta pitkään aikaan. Kimalteleva järvi keittiön seinällä muuttuu oranssinkirjavaksi lehtimetsäksi, ja aurinko laskee aikaisemmin. Kaipaus tulee öisin, enkä osaa nukkua.
&bsp;  Aamulla satoi, mutta nyt pilvet väistyvät ja yöstä näkyy tulevan kirkas. Yksi kerrallaan tähdet syttyvät himmeinä kattojen ylle. Tuijotan intensiivisesti televisiotani. Sen harmaa pinta toistaa tuijotukseni.
   Kadut ovat öisin tyhjillään, kujilla kulkee heittiöitä. Nauran itselleni huomattuani, että tahtoisin alentua niiden tasolle. Unohtaa keinotekoisesti. Tiedän olevani liian sinnikäs ja pelkääväni luovuttamista. Tahdon osoittaa olevani voimakas ja pärjääväni yksin.

Kuva: annan kaiken anteeksi.

   Kolmetoista ja neljäkymmentä onko etukorttia pankille vai visalle kiitos hei.
   Päivät kuluvat muuttumattomina ja herään joka aamu edellistä väsyneempänä. Juon aamuisin kahvia ja poltan tupakan. Iltaisin juon teetä ja poltan tupakan. Päivisin en juo mitään ja poltan kolme tupakkaa.
   ”Mikset ole soittanut?”
   ”Kiirettä.”
   ”Opettelin polttamaan.”
   ”Säälittävää.”
&bsp;  ”Tiedän.”
   Sitten en taas kaipaa.
   Vastapäisen talon ikkunasta näkyy nelikulmainen sininen valo. Sen vieressä leivotaan ja kolmas ikkuna on verhoilla peitetty. Neljännen takana on pimeää, mutta näen hahmojen liikkuvan. Suljen sälekaihtimet.

Kuva: annan anteeksi.

   Kävelen kanssasi rantatietä ja katson kuinka kaupunki heijastuu veden väreilevään pintaan. Vielä ei ole myöhä, mutta taivas on tumma ja vesi mustaa. Emme ole sanoneet sanaakaan moneen minuuttiin.
   Päätämme antaa olla.

Kuva: unohdan.

   Katson nimeäsi puhelimeni näytöllä, mutten osaa painaa oikeaa näppäintä. En tiedä tahdonko kuulla äänesi vai poistaa sinut. Koskaan ei voi olla varma.
   Kävelen ohitsesi ruokakaupassa.

Kuva: