Emootioiden eutanasia (2006)

Yhdet vain, vannotat, kun täytän lasisi. Istut pöydän toisella puolella ja katseesi vaeltaa jossakin horisontin tuolla puolen; silmäsi ovat omieni tavoittamattomissa. Ilta-aurinko venyttää varjomme abstrakteiksi veistoksiksi parvekkeen reunoille.
   Hiljaisuus täyttää betonisen karsinan. Se valuu raskaana liuoksena selkärankaani pitkin, kun mieleeni palaa ohikiitäväksi hetkeksi kuvia vuosien takaa. Huulesi jättävät tuskin näkyvän jäljen lasin reunaan ja minulla on äkkiä kylmä. En kadu mitään, sinä et halua muistaa mitään ja me emme koskaan saaneet aikaan yhtään mitään.
   Juoksutan katsettani kaupungin kattoja pitkin tarttumatta yhteenkään yksityiskohtaan. Otsalohkoni takana, uteliailta silmiltä piilossa, minä tartun sinua olkapäästä, suutelen suusi tunnottomaksi ja maistan solisluutasi. Piirrän nimikirjaimeni selällesi, merkitsen sinut vielä kerran.
   Teet lähtöä. Kaadan sinulle uuden lasillisen. Irvistät.
   Varpunen laskeutuu viereiselle parvekkeelle ja kääntelee päätään optimistisena, olettaa jonkun ruokkivan itseään. Nauran.
   Tanssimme sokkoina toistemme ympärillä auringon noustessa vastarannalla, nauroimme haaveilijoiden utopioille. Tunsin sykkeesi kämmentäni vasten ja hetken aikaa melkein uskoin ikuisuuteen.
   Ryhtisi valahtaa hieman, lähes huomaamatta, ja kasvojesi kireys hellittää. Täytän lasisi vielä kerran.
   Rakensimme välillemme muurin välinpitämättömyydestä ja valheista. Oli samantekevää missä olit, oli samantekevää mitä tein. Kysyit välitinkö ja minä nauroin. Kuka jaksaisi olla paikallaan, kuka tahtoisi tulla kahlituksi. En minä, et sinä. Ihminen syntyy ja kuolee yksin, miksi elämässäkään tarvitsisi ketään.
   Kiersit kätesi ympärilleni, painoit huulesi kaulalleni. Minkään ei tarvinnut merkitä mitään, tarvitsimme vain illuusion, tarvitsimme houreen. Minä murruin ja sinä suutelit suolaa.
   En koskaan pelännyt sinua enkä itseäni. Pelkäsin meitä ja pakenin. Toissayönä ruiskutit sydämeeni kirkasta, uuvuttavaa nestettä ja minä heräsin kylmään hikeen. Aamulla kutsuin sinut käymään. Hämmästyin, kun kalenteristasi löytyi tilaa.
   Sanon jotakin typerää ja saan suupielesi kaartumaan loivasti ylöspäin.
   Pullo tyhjenee.