Ei muuta (2004)

Kullanoranssi valo hyökyy ylitseni tasaisin väliajoin. Minä pidän katseeni tiessä. Tällä kelillä ei sovi antaa ajatusten harhailla turhissa asioissa. Ei, ettäkö minä tahtoisinkaan antaa niiden harhailla. Minun mieleni on jotenkin tyhjä tänä iltana. Enkä minä ajattele sinua.
   Sinä jäit hymyillen ovelle seisomaan, kun lähdin. Auton moottori käynnistyi hitaammin kuin tavallisesti, ja syytin siitä yöpakkasia. Hiljaa. Mielessäni. Lunta on jo paljon, vaikka vielä viikko sitten puut olivat kuolleita ja karuja ja maa kuran ja loan peitossa. Oranssi valo on kaunis lunta vasten ja lyhtypylväiden pitkät varjot piirtyvät maisemaan pehmeinä, kuin oman paikkansa löytäneinä.
   En minä sinua rakasta, vaikka se joskus mielessäni kävikin. Minä kunnioitan sinua liikaa rakastaakseni. Sinä olet tehnyt minuun suuren vaikutuksen ja siksi minä katson kuin lumottuna kun sinä puhut. Sinun sanasi ovat kuin huumetta, ja niissä piilee juuri se totuus, jota olen ikäni etsinyt. Kyllä minä olen aina tiennyt, että maailmassa on pahuutta, mutta kun sinä puhut kivusta ja tuskasta, tajuan, etten koskaan ole kärsinyt hetkeäkään. Olen aina luullut olevani onnellinen, mutta kun kerrot millaista on todella nauttia elämästä, ymmärrän, etten ole koskaan iloa tuntenutkaan. Sinä puhut ja minä kuuntelen. Sinä kerrot minulle totuuden ja minä olen vaiti.
   Tien pinta kiiltää ja tartun tiukemmin kiinni rattiin. Jäätä tiellä, arvelen. Hetken mietin millaista olisi suistua liukkaalta kaistalta pellonpientareelle ja jäädä puristuksiin kaiken sen metallin keskelle; yksinäisen pellon laidassa, kirkkaan tähtitaivaan alla.
   Minä en ajattele sinua.
   Katuvalot loppuvat kesken. Ne katoavat pitkäksi aikaa ja näen eteeni vain vaivoin. Kuu kumottaa jossain takavasemmalla pilvien lomasta. Sen kalpea valo olisi kaunista katseltavaa, ellei minulla olisi nyt jotakin aivan muuta tekemistä.
   Sinä naurat aina kun kiedon käteni ympärillesi. Minäkin nauran, koska sinun naurusi tarttuu; koska tuntuu oikealta nauraa niin kuin sinä. Tunnen itseni niin pieneksi kun olen lähelläsi. Ei kuin Aurinko ja Kuu, sillä sinä et loista kuten Aurinko. Ja vaikka minä tunnekin eläväni sinun kauttasi, en ole riippuvainen sinusta ja valostasi. En tahdo oikeastaan verrata meitä mihinkään, sillä ei ole muuta kuin me kaksi. Eikä edes meitä kahta vaan sinä ja minä, minä ja sinä. Kaksi ihmistä, joista toinen koettaa paeta toista.
   Väännän radion päälle ja säätiedotus lupaa lunta. En tiedä miksi, mutta luulen että se on väärässä. Tänä yönä sataa vettä ja kaikki tämä lumi sulaa pois. Katulamput eivät enää heitä varjojaan pehmeään hankeen, eikä tien pinnalla kiiltele musta jää. Sataa vettä ja tämä teennäinen haavemaailma sulaa pois.
   Et voinut antaa minun viipyä luonasi pidempään, vaikka ehkä olisinkin tahtonut jäädä. Sinulla oli muita suunnitelmia, enkä minä sinua voinut kahlita. Emmehän me mitään rakastavaisia ole; ei meillä ole velvollisuuksia toisiamme kohtaan. Sinä saat mennä ja tulla kuten tahdot ja niin saan minäkin. Voit aina minut nähtyäsi ajaa hänen luokseen ja jäädä, mikäli tahdot.